KOHOKOHTA MANCHESTER: Snowdonia, North Wales & Chester

Olimme varanneet yhden päivän kiertoajelun rabbie´s tourilta nimeltään Snowdonia, North Wales & Chester. Retki kustansi 43 puntaa per henkilö. Se oli todellakin sen arvoinen! Toki päivä oli pitkä, mutta valitut kohteet olivat monipuolisia ja samalla kuskina toiminut oppaamme kertoi mielenkiintoisia tarinoita ajaessaan. Tarinat liittyivät joko ohi ajettuihin maisemiin tai kohteisiin, joihin olimme menossa. Lähtiessämme Manchesterista hän kertoi meille Manchesterin historiasta ja mahdollisesta tulevaisuudesta. Opas oli oikein mukava ja hänellä oli hauska tapa kertoa tarinoitaan. Ehdoton suositus tälle retkelle, jos kiinnostaa vuoristot, linnat ja katedraalit! Hyvää tässä retkessä oli myös se, että olimme liikkeellä minibussilla (meitä matkustajia oli 16). Kohteissa saimme kiertää haluamiamme paikkoja vapaasti annetussa ajassa. Tarinat sijoittuvat ajomatkoille. Oppaan mukaan he halusivat toimia näin, sillä kaikkia ei kohteessa kuitenkaan kiinnostaisi samat asiat, joten näin jokainen saa tehdä retkestä omanlaisensa. 

Ensimmäisenä pysähdyspaikkamme oli Conwy Castle ja sen viereinen Conwyn kalastajakylä. Tämä linnoitus oli ainoa, jonka sisäänpääsy täytyi maksaa erikseen jos mieli linnoitukseen sisälle. Hinnaksi tuli 10.26 puntaa jos oppaamme kirjasi meidät sisään (heillä oli diili). Edward I rakennutti linnoituksen vuosien 1283-1289 välisenä aikana osana Walesin valloitustaan. Linnan torneista avautuu upea näkymä ympäröivään maastoon. Toisella puolella on tiheää metsikkö ja toisella puolella Conwyn keskiaikaisennäköinen kalastajakaupunki, jossa pääsee näkemään nopeasti kohoavan nousuveden. Kylässä oli mahdollista päästä käymään sisällä Britannian pienimmässä talossa! Me päädyimme kuitenkin vain katsomaan sitä ulkoapäin ja miettimään, että miksi ihmeessä kukaan haluaisi asua noin pienessä talossa. 

Conwyn jälkeen suuntasimme Snowdonian vuoristoon (walesiksi Eryri). Alunperin vuoriston maat olivat yksityisomistuksessa, eikä niihin ollut ulkopuolisilla mitään asiaa, mutta 1950-luvulla alueesta tehtiin kansallispuisto. Vuorilta louhittiin liuskekiveä kattomateriaaliksi hurjia määriä, ja avokaivokset ovat edelleen näkyvissä surullisen näköisinä tummina arpina muuten vihreillä seinillä. Matkalla Betws-y-Coediin pysähdyimme kahdella eri paikalla ottamassa kuvia. Ennen ensimmäistä pysähdystä saimme kuulla, että Kuningas Arthurin kuuluisa miekka, Excalibur, olisi heitetty johonkin lukuisista Snowdonian järvistä Arthurin kuoltua, mutta heittäjän täytyi pitää järvi salassa, jotteivät viholliset voisi löytää sitä. Näin ollen useampikin järvi väittää olevansa Excaliburin viimeinen leposija. Toisella pysähdyspaikalla pääsimme näkemään ilman auton ikkunaa upeat näkymät laaksoon sekä ilman pilviä olisimme nähneet myös vuoriston kaksi kuuluisinta huippua. Yllättäen ne kuitenkin olivat piilossa pilvien takana. Kuulemma ne ovat ujoja. 

Varsinainen pysähdyspaikkamme oli Betws-y-Coedin kylä Snowdoniassa. Se on erittäin suosittu ulkoilma-aktiviteettien keskus ja sen kyllä huomasi kylän kauppavalikoimassa. Kylässä ei oikeastaan ollut muita kauppoja, kuin hotellin vieressä olevat matkamuistomyymälät, erilaiset kahvilat ja ravintolat sekä ulkoiluvarusteisiin keskittyvät kaupat. Kylä käsitti käytännössä kaksi katua, mutta oli jotenkin kaunis ja miellyttävä paikka. 

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä oli Chesterin kaupunki. Sen roomalainen alkulähde oli vielä näkyvissä joissakin sen taloissa, ja sieltä oli kaivettu esiin amfiteatterin jäänteet. Roomalaiseen puutarhaan oli kerätty alueelta löytyneitä pylväiden jäänteitä. Se oli rauhallinen ja käymisen arvoinen paikka, vaikkei ollutkaan kovin suuri. Chesterin kaupunki kuuluu nykyään Englannille, mutta aikanaan se oli osa Walesia. Englannin kuningas Edward VIII ihastui kaupunkiin niin paljon, että päätyi muuttamaan rajaa niin, että Chester on Englannin puolella. 

Kaupunki on upea yhdistelmä roomalaista, keskiaikaista sekä Tudorien aikaista rakentamista ja se kyllä ansaitsisi oman vierailunsa. Kaupungin kiertelyn lisäksi kävimme katedraalissa sisällä. Sekin oli upea ilmestys ja siellä sattui olemaan valokuvanäyttely “Extraordinary Women: Images of Courage, Endurance, and Defiance”. Se oli vaikuttava jo ihan itsessäänkin, mutta kirkossa sattui olemaan joku soittamassa urkuja, joka toi vielä lisänsä näyttelyyn. 

Paluumatka sujui hyvissä merkeissä, sillä onneksemme teillä ei ollut ruuhkia, joten pääsimme sujuvasti kotiin. Pahimmillaan moottoritielle vievällä pätkällä olisi voinut kestää 40 minuuttia, kun se näin sujuvasti kesti 10 minuuttia. Takaisin Manchesterissä olimme noin 18:45. 

Reissu oli kaikinpuolin mahtava, vaikka aikainen aamuherätys vähäisten yöunien jälkeen toikin siihen oman kulmansa. Ilmastoidussa bussissa kelpasi ottaa välitorkut kohteiden välissä.