Kaksi kuukautta takana


Kaksi kuukautta vaihtoa takana ja kolme olisi vielä edessä. Mihin tämä aika on oikein mennyt? Vihdoin ja viimein täälläkin alkaa lämmetä ja kevättä on ilmassa. Meillä oli parin viikon pääsiäisloma juuri ja kävin vierailemassa etelä-Belgiassa Vallonian puolella parissa kaupungissa. Niistä tulossa kyllä omat postaukset jossain vaiheessa! 

Rehellisesti sanottuna about kaksi kuukautta siihen meni, että nyt tuntuu siltä, että olen viimein sopeutunut tänne. Tiesin, että sopeutumiseen menee aikaa, mutta kyllä tämä yllätti. Sinänsä mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut mikä olisi hidastanut prosessia, mutta eräänä päivänä vaan tajusin, että nyt tuntuu hyvältä. Nyt tuntuu siltä, että arki sujuu. Olen myös huomannut, että olen uskaltanut poiketa tutuista asioita. Siitä yleensä huomaan, että nyt tuntuu uudessa paikassa turvalliselta ja sopeutuneelta. Niinkin pieniä asioita kuin, että kaupassa kiertääkin uusia hyllyjä ja löytääkin uutta syötävää. Olen alkanut käyttää yhteiskeittiötäkin enemmän kuin vain veden keittämiseen. Eräänä päivänä lähin päiväkävelylle eri suuntaan kuin yleensä. Ollessani muualla reissussa huomaan, että kaipaan takaisin “kotiin” eli tänne asuntolaan. Tämä pikkukoppikin tuntuu ihan kodilta. 


Opiskelut sujuu toistaiseksi hyvin. Kurssit ovat mielenkiintoisia, mutta työläämpiä kuin Suomessa. Kaikilla kursseilla on lopputentin lisäksi joko ryhmätyö tai kirjotelma. Ja kaikista kursseista saa viiden nopan sijaan kolme. 

Olen ollut myös tyytyväinen sosiaaliseen elämääni täällä. Olen saanut olla sopivassa suhteessa itsekseni, mutta tarvittaessa on ollut seuraa. Asuntolaelämäkin on sujunut ongelmitta! Minun kerros on ihanan rauhallinen ja hiljainen. Keittiössä ei yleensä ole ketään kun sinne menee hääräämään, toisin kuin muissa kerroksissa, joissa saattaa olla illanistujaisia joka ilta. Opiskelijoiden bilekatu on korttelin päässä, mutta sieltäkin kantautuu yllättävän vähän melua tähän asuntolaan. Välillä kuulee kun porukka kävelee kovaäänisesti huutaen ohi, mutta noin muuten ei kuulu mitään. Jos kadun läpi kävelee kuulee musiikin pauhunnan ja neonvalojen välkkeen ulos asti. Silti siinä kadussa on välillä tunnelmaa. 

Itse kaupunkikin kaunistuu kaunistumistaan kevään edetessä. Pääsiäisenä keskustassa oli jo lomailijoita niin paljon, etten ole aikaisemmin nähnyt. Nyt se lomasesonkin varmaan alkaa täällä. 



Kommentit

Suositut tekstit