Matkustaminen soolona tai seurassa

Viime aikoina on tullut matkusteltua pitkästä aikaa niin soolona kuin seurassakin. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Aikaisemmin en ole juurikaan matkustanut soolona, sillä en vain jotenkin ole saanut aikaiseksi, eikä ole ollut samalla tavalla tarvetta, kun on ollut matkaseuraa. Vaihtoon lähtiessäni päätin, että matkustelen vaikka yksin jos niikseen tulee, jotta pääsen käymään siellä missä haluankin. Muutaman kerran oli yksinkertaisesti vain helpompaa lähteä itsekseen kuin sumplia matkakumppanien kanssa aikaa ja paikkaa. Luultavasti jos olisin halunnut kaikki reissut tehdä porukassa, olisi osa reissuista jäänyt kokonaan toteutumatta. Ja kieltämättä omaan tahtiin reissaaminen yksin teki kieltämättä hyvää dormissa asumisen vastapainoksi. 

Yksin matkustettaessa parasta on ehdottomasti omaehtoisuus ja valinnanvapaus. Ei tarvitse neuvotella tai suunnitella kenenkään kanssa mitä tekee ja milloin. Voi vain antaa jalkojen viedä tai muuttaa suunnitelmia viime hetkellä sen kummempia miettimättä. 

Toki matkan suunnittelussa yhdessä on omat hyvät puolensa, välillä on myös mukava antaa matkaseuran päättää mitä tehdään eikä itse tarvitse laittaa tikkua ristiin asian suhteen. Käytännön asioissakin seurassa matkustaminen on joskus mukavampaa, sillä seuran kanssa on aina tarjolla apua vaikka matkatavaroiden vahtimiseen lentokentällä tai jakamaan hotellihuoneen kustannukset. 

Yksin matkustaessa siinä on se, että silloin ollaan todellakin yksin. Jos tapahtuu jotain odottamatonta (kuten vaikka puhelin hajoaa/katoaa) niin siinä sitä ollaankin sitten muiden armoilla. Välillä turistikohteissa, tai varsinkin ravintoloissa, iski sellainen pieni alakuloisuus yksin ollessa. Jotenkin varsinkin ruokaillessa seura on kyllä reissuissa kivempi. Huomaan, että yksin ei oikein viitsi edes vähänkään hienompaan ravintolaan mennä tai itse ainakin koen, että yksin ollessa tykkään syödä kevyemmin. Seurassa syömiseen saa kulumaan enemmän aikaa jo pelkästään siinä, että saadaan päätetty mitä syödään.

Yksin matkustaessa toki seuran saaminen ei ole silkka mahdottomuus, sillä minä ainakin olen avoimempi, joten mahdollisuus uusille tuttavuuksille on lähes 100 prosenttisesti suurempi yksin matkustaessa kuin seurassa matkustettaessa.

Kokemieni matkojen perusteella molemmille tavoille on ehdottomasti oma aikansa ja paikkansa. Välillä sitä kaipaa yksinoloa ja nimenomaan vain olemista ja omilla ehdoilla lomalla kulkemista. Välillä taas on mukava kiertää turistinähtävyyksiä matkakaverin kanssa ja mietiskellä niiden historiaa. Luultavasti tämän kevään innoittamana alan tehdä enemmän reissuja yksinkin.