Torronsuon kansallispuisto

Olen käynyt kaksi kertaa Torronsuolla - keväällä ja syksyllä. Molemmilla kerroilla oli kaunis aurinkoinen sää. Syyskuussa oli paikoin jopa tuskaisen kuuma keskellä aavaa suota ilman tietoakaan varjosta, sillä puut ovat kitukasvuisia. 

Reitti alkaa Kiljavan parkkialueelta, ja ensimmäiset runsaat sata metriä ovat esteettömiä. Esteetön reitti kulkee näköalapaikalle. Pidemmälle jatkettaessa reitti kulkee pitkospuita pitkin, jotka varsinkin itsestäni ovat vallan ihastuttavat. Pitkospuut keskellä metsää tuovat omanlaisensa taikuuden paikkaan. Samalta se näyttää suolla. Jos astut askeleenkin sivuun, saatat upota polveasi myöten sammaleeseen.

Suolla voi tehdä kolmenlaisen kierroksen: lyhyin on 1,5 kilometrin mittainen Kiljavan kierros, jossa käydään pyörähtämässä suolla, mutta ei kuitenkaan tarvitse palata samaa reittiä takaisin, vaan kyseessä on nimensä mukaisesti kierros. Toinen vaihtoehto on matkata suon halki 3 kilometrin matka metsän halki Härksaaren vanhalle louhokselle. Reitti päättyy louhokselle, jossa on tulipaikka. Takaisin palataan samaa reittiä. Kolmas vaihtoehto - ja se, jonka itse olen tehnyt kahdesti - jatkaa louhokselta metsään. Kokonaisuudessaan tämä reitti on noin 10 kilometriä ja siinä matkataan osittain metsässä, ohitetaan laavu sekä lintutorni ja palataan sitten takaisin toiselle puolelle suota. Tämän loppureitin pitkospuut ovat paljon uudemmat ja paremmassa kunnossa kuin alkupään pitkospuut, josta päättelen, että tämä on melko uusi reittivaihtoehto.

Torronsuo on mielestäni kaunis ja vaikuttava suo. Sen ruskeanpunaista pintaa täplittävät lyhyt ohuet männyt. Vaikka jotenkin voisi kuvitella, maisema ei ole yksitoikkoinen. Minusta se oli rauhoittavaa ja mielenkiintoista katsella miten toisella laidalla kasvoi enemmän ja paksumpia mäntyjä ja toisaalla taas oli suuria suonsilmäkkeitä.

Ehdottomasti vierailemisen arvoinen retkikohde!