Olen käynyt kaksi neljä (v. 2024) kertaa Torronsuolla - keväällä, syksyllä ja kesällä (talvi vielä puuttuu). Kaikilla kerroilla on ollut kaunis aurinkoinen sää. Syyskuussa ja keskellä kesää oli paikoin jopa tuskaisen kuuma keskellä aavaa suota ilman tietoakaan varjosta, sillä puut ovat kitukasvuisia. Tämä kannattaa ottaa huomioon retken ajankohtaa miettissä, sillä suolla kävellään ainakin 3 kilometriä ilman tietoakaan varjosta. Jos jatkaa louhokselta eteenpäin, matka jatkuu siitä suurimmaksi osaksi metsän suojissa, joka tarjoaa mahdollisesti paljon kaivattua varjoa.
Kiljavan parkkialueelta voi lähteä kulkemaan kohti suota kahdesta eri suunnasta. Suopursupolku on vaativa esteetön reitti (matkalla on kulkemista hankaloittavaa sepeliä). Pitkospuut ovat tällä reitillä tavallista leveämmät ja vievät avosuon reunaan. Pituutta tällä reitillä on 120 metriä suuntaansa. Tämä polku on osa 1,7 kilometriä pitkää Kiljamonkierrosta, joka jatkuu näköalatasanteen vierestä kapeana pitkospuupolkuna kohti suota.
Pitkospuut ovat varsin ihastuttavat. Ne luovat omanlaisensa tunnelman luontoon, vaikka ovatkin ihmisten rakennelmia. Niiden tarkoitus on yleensä kuitenkin hyvä; suojella luontoa ja samalla helpottaa kulkemista. Pitkospuut keskellä metsää tuovat omanlaisensa taikuuden paikkaan. Samalta se näyttää suolla. Jos astut askeleenkin sivuun, saatat upota polveasi myöten sammaleeseen.
Toinen esteetön reitti on Suokukkapolku (sekin vaativa polun pituuskaltevuuden takia). Se on 650 m/ suunta ja kulkee Kiljamon taukopaikan ohi. Taukopaikalla on esteetön Puu-Cee ja esteetön tulentekopaikka. Tämäkin polku päättyy näköalatasanteelle, josta voi ihailla suota. Kiljamonkierros jatkuu tästäkin kapeana pitkospuupolkuna suolle. Kiljamonkierros päättyy myös samalle parkkipaikalle mistä se alkoinen.
Yksi reittivaihtoehto matkata suon halki 3 kilometrin matka Härksaaren vanhalle louhokselle. Reitti päättyy louhokselle, jossa on tulipaikka. Takaisin palataan samaa reittiä. Kolmas vaihtoehto - ja se, jonka itse olen tehnyt kahdesti - jatkaa louhokselta metsään. Kokonaisuudessaan tämä Suotaipaleen rengasreitti on noin 8,5 kilometriä ja siinä matkataan osittain metsässä, ohitetaan Idänpäänkallion laavu (siellä on Puu-Cee!) sekä lintutorni ja palataan sitten takaisin toiselle puolelle suota. Tämän loppureitin pitkospuut ovat paljon uudemmat ja paremmassa kunnossa kuin alkupään pitkospuut, josta päättelen, että tämä on melko uusi reittivaihtoehto. Nyt vuonna 2024 ylipäätään kaikki pitkospuut (ei ihan kaikki vieläkään) ovat aikaisempaa paljon paremmassa kunnossa. Reitin varrella on vielä kylttejä, että remontti on kesken, mutta se on edistynyt huimasti sitten tämän postauksen teon. Reitin suositeltu kiertosuunta on vastapäivään, jolloin kolmen kilometrin mittainen kävely suon halki on reitin huippuna eli viimeisenä.
Suotaipaleen reitti on muuten aika helppokulkuista, mutta siinä on muutama jyrkempi nousu ja lasku. Torronsuolla on Kiljavan lisäksi myös toinen pysäköintialue; Pehkun pysäköintialue. Siitä pääsee helpsoti kiertämään Suotaipaleen ympyräreittiä vastapäivään. Esteettömät reitit alkavat Kiljamon pysäköintialueelta.
Torronsuo on mielestäni kaunis ja vaikuttava suo. Sen ruskeanpunaista pintaa täplittävät lyhyt ohuet männyt. Vaikka jotenkin voisi kuvitella, maisema ei ole yksitoikkoinen. Minusta se oli rauhoittavaa ja mielenkiintoista katsella miten toisella laidalla kasvoi enemmän ja paksumpia mäntyjä ja toisaalla taas oli suuria suonsilmäkkeitä.
Ehdottomasti vierailemisen arvoinen retkikohde!
Postausta muokattu: 17.5.2024. Lisätty yksityiskohtia Suotaipaleen rengasreitistä ja muutenkin päivitelty reittimahdollisuuksia ja pitkospuiden tilaa.
Kommentit
Lähetä kommentti