Matkakertomus: Australia osa 1

Aiheeseen liittyvät postaukset:

Working holiday -viisumilla Australiaan?

Reppureissaus Australiaan oli ollut unelmani ainakin vuodesta 2009, kun minun ollessani lukiossa meille tuli tyyppi Allianssin nuorivaihdosta kertomaan heidän tarjoamistaan matkailuvaihtoehdoista. Tällöin vielä heidän vaihtoehdoissaan oli reppureissu Australiaan. Tapahtumassa eräs reppumatkaaja kertoi omasta kokemukstaan Australiasta ja silloin tajusin, että tuonne haluan itsekin. Muutama vuosi siihen meni ja matkaan pääsin syyskuussa 2013 (herranjestas melkein vuosikymmen sitten…). Tässäpä saakin oivan disclamerin eli olen reppureissannut Australiassa viime vuosikymmenen alussa, jolloin älypuhelin ja sovellukset olivat aivan uusinta uutta. Moni asia lienee siis muuttunut niistä ajoista, mutta jaan nyt kuitenkin oman kokemukseni. Se oli sen verran vaikuttava, että nyt olen kohta kymmenen vuotta haaveillut pääseväni takaisin. 

Saapuminen ja Sydney

Lentomatka Australiaan on ollut elämäni pisin lentomatka ja samalla raskain. Tein silloin elämäni virheen ja laitoin piilolinssit koneeseen (en tiedä mikä aivopieru iski) ja voin kertoa, että älkää tehkö samaa. Ainakin omat silmäni meinasivat kuivua päähäni. Lento Singaporen kautta kesti kevyet 22 tuntia. Saavuimme Sydneyhyn seitsemältä aamulla, ja voin kertoa, että pää oli hieman pyörryksissä, sillä olimme lähteneet 3.päivän puolella ja saavuttuamme Australiaan jo oli 5. päivä syyskuuta. Tämä oli ensimmäinen pitkänmatkan lentoni, joten näin lentokoneessa ensimmäistä kertaa viihdejärjestelmän. Lentokoneessa olisi varmaan kannattanut nukkua, mutta arvatkaapa maltoinko? No enpä oikeastaan. Se sitten kostautuikin jetlagina. 

Vietimme ensimmäisen viikon Sydneyssä, sillä otimme Kilroyn paketin lisäksi muutaman lisäpäivän. Ensimmäiset yöt vietettiin yksityishuoneessa varaussekoilun takia, mutta lisäöinä pääsimme maistamaan ensimmäisen kerran 10 hengen dormia. Olihan se aluksi shokki ja siihen oli totuttelemista, mutta aika helposti siihen tottui. Loppureissusta toki huomasi, että yritimme aina tähdätä mahdollisimman pieneen dormiin, jossei hinnan kanssa ollut eroa. 16 hengen dormeja saattoi saada älyttömän halvalla, mutta se ei aina ollut sen arvoista. Kuuden tai neljän hengen dormit osoittautuvat parhaiksi. 

Ensikosketuksen Tyyneen valtamereen saimme, kun lähdimme muutaman muun hostellilaisen kanssa Manlyn saarelle. Vesi oli jääkylmää talven jäljiltä, mutta pakkohan siellä oli pulahtaa. Kunnon turistina kuuluisa oopperatalo piti myös käydä tarkastamassa.

Cairns

Sydneyssä aloimme suunnitella matkamme seuraavaa etappia ja päätimme suunnata pohjoiseen lämpimään (kuulostaapa väärältä näin suomalaisena), sillä Sydneyssä oli yllättävän kylmä. Cairnsissa vallitsikin mukava tropiikki. Mereen siellä ei tosin päässyt uimaan, sillä alueella on vuorovesi ja krokotiileja. Kaupungiin oli rakennettu valtava uima-allas hiekkarantoineen, joka toimi meren korvikkeena. En ollut aikaisemmin nähnyt vuorovettä, joten näkymä oli aika vaikuttava. 

Tällä reissulla tuli tehtyä useita “ensikertoja”, sillä menimme ensimmäistä kertaa lentokentälle ilman lippuja ja ostimme ne vasta tiskiltä seuraavaan vapaaseen koneeseen. Lennon lähtöön oli aikaa parisen tuntia, joten ehdimme hyvin katsastaa uuden pikaruokaravintolan, Hungy Jacksin, joka myöhemmin paljastui olevan Burger King, mutta eri nimellä. Hotelli oltiin tällä kerralla varattu jo valmiiksi Sydneyssä, mutta tämä taisikin loppureissua ajatellen olla yksi harvoista kerroista, kun ei varattu majoitusta valmiiksi. Tämä kertoo siitä, että tarjontaa hosteilleista kyllä oli, eikä tarvinnut pelätä joutuvansa nukkumaan sillan alla (paitsi ehkä Sydneyssä). 

Cairnsissa aika venähtikin odotettua pidemmäksi, sillä emme meinanneetkaan saada työpaikkaa. En tiedä olimmeko huonoon aikaan liikkeellä, vai mikä oli meininki. Hostellimme oli kuitenkin äärimmäisen mukava ja edullinen ja siellä oli aina tilaa, kun kävimme varaamassa aina muutaman yön kerrallaan (ajattelimme lähtevämme piakkoin pois.. toisin kävi). Jouduimme tosin melkein aina vaihtaa huonetta, joten kävimme läpi varmaan jokaisen huoneen tässä hostellissa. 

Tarkoituksenamme oli viipyä kaksi viikkoa ja mennä sitten töihin, mutta loppujen lopuksi aikamme venähtäkin viisi ja puoliviikkoiseksi. Sinällään ei valittamista, koska Cairns oli mukava ja lämmin kaupunki, jonka ympäristössä riitti tekemistä. Kävimme hyppäämässä laskuvarjolla lentokoneesta, laskemassa koskessa, patikoimassa sademetsässä sekä tietysti snorklaamassa Suurella valliriutalla. Sukeltaminen olisi ollut huikaisevaa, mutta en ole koskaan sukeltanut, joten päätimme tyytyä snorklailuun, joka oli sekin vaikuttavaa. Sydän tosin jätti lyönnin välistä kun alapuoleltamme uiskenteli pieni hai. Vesi oli yllättävän kylmää (en tiedä miksi oletin valtameren olevan jotenkin lämmin) ja meillä oli ihan kokovartalo märkäpuvut päällä. 

Cairnsin yöelämääkin tuli tutkittua, ja muutaman kerran kävimme klubimaisessa Gilliansissa. Parempi paikka mielestäni oli silloin Woolshed, jossa sai tanssi pöydillä. Hostellista sai sinne myös kuponkeja, joilla sai ilmaista ruokaa.

Työpaikat

Loppujen lopuksi saatiin kuin saatiinkin töitä. Ensimmäinen duunipaikka oli viinirypäfarmilla ja siellä viihdyttiin pari viikkoa. Olosuhteet eivät nimittäin olleet mitkään parhaat ja viinirypälekausi alkoi olla ohitse, joten palkkaa ei pystynyt urakkapalkan takia tykittämään enää samalla tavalla kuin vaikka kuukautta aiemmin. Majoituksemme oli myös teltoissa ja keittiö ja olohuone olivat eräänlainen katos, jossa oli aaltopeltikatto ja seinät vain parilla puolella. Ei sillä, näin jälkikäteen ajateltuna oli paikassa tunnelmaa, sillä tähtitaivaan näki hyvin ilman valosaastetta ja se oli kyllä upea. Linnunrata näkyi todella hyvin. Koko kaksi viikkoa olimme ulkona (paitsi töissä olimme sisällä pakatessamme marjoja laatikoihin), joten se alkoi käydä voimille eikä noin neljääkymmentä hipova lämpötila auttanut asiaa. Kokemus tosin sekin oli ja siitä selvittiin. 

Päätimme kuitenkin ottaa heti yhteyttä toiseen saamaamme työpaikkaan, jonka olimme hylänneet tämän viinirypälefarmin takia, sillä kyseessä oli “palkaton” farmityö. Kuollaksenikaan en muista miksikä sitä kutsuttiin, mutta siinä tehdään tavallaan 6 tuntia päivässä vapaaehtoistyötä ja sen jälkeen palkkaa maksetaan 10 dollaria tunnilta. Sille oli olemassa joku oma termi. Tämä työpaikka osoittautui huomattavasti paremmaksi. Saimme majoittua talossa ja saimme “viikkorahaa” 50 dollaria viikossa, “ylityötuntipalkan” lisäksi, samalla kun meitä käytettiin kaupassa kerran viikossa. Käytännössä rahaa jäi paljon säästöön, sillä saimme farmilta valmiiksi lihaa ja perunaa. Internettiin taisi siellä kulua eniten rahaa, koska farmi sijaitsi keskellä ei mitään, joten paljoa viihdykkeitä ei ollut. Työ oli kuitenkin itseasiassa yllättävän kivaa ja pääsimme istuttamaan perunoita sekä keräämään niitä. Tämän farmin perunoita käytettiin sipsien tekemiseen. Meitä oli parhaimmillaan töissä about kahdeksan reppureissailijaa, joista minä ja siskoni olimme farmilla kauiten ja juuri siksi meistä oli tullut istutusexperttejä. Olimme pelloilla päivät pitkät erään varsinaisen työntekijän kanssa bondailemassa, sillä aikaa kun muut tekivät tylsempää istutusperunoiden puhdistusta. Näin oli nopeampaa, koska me osasimme jo homman. 

Minulla sattui siellä pieni onnettomuus, kun eräs koneista vei kynteni mennessään. Pahemminkin olisi voinut käydä, mutta ei onneksi käynyt. Kynsi oli pitkään repalainen sen kasvaessa takaisin, mutta nykyään se on jo ihan tavallinen. Muutenkin koska olimme farmilla niin kauan, niin meitä kierrätettiin pitkin saarta ja pääsimme osallistumaan erilaisiin tehtäviin, jotta päivämme pysyivät mielenkiintoisina.  

Vietimme joulun täällä ja se oli kyllä kokemus neljänkymmenen asteen lämmössä. Ei joulusuklaat oikein maistuneet. Jouluviikolla meillä oli lomaa ja jäimme farmilla kahdestaan, muiden reissaajien jatkaessa matkaa. Pääsimme viettämään yön erään työntekijän kaverin asunnostoon, joka oli rakennettu shediin (latoon?). Otimme sinne hieman ruokaa ja tavaroita mukaan. Tämä kaveri siis asui työnsä puolesta Adelaisessa, ja tuli käymään kämpillä vain kerran kuukaudessa. Ulkoapäin asunto näytti ladolta aaltoseinineen, mutta sisältä se oli moderni ja ilmastoitu!!

Kangaroo Islandilla viettämämme aika oli mukavaa ja kullanarvoista, mutta kieltämättä perunat alkoivat tulla korvista ulos. Uudeksi vuodeksi siirryimme Sydneyyn, josta alkoi matkamme varsinainen hupiosuus, kun viisumin työosuus oli nyt saatu täytettyä ja kassassa oli enemmän rahaa.