Neljä vuotta sitten tehty yhdeksän päivän Japanin matka oli kyllä unelmien täyttymys, vaikka siitä jäikin krooninen Japani-kuume, enkä malttaisi odottaa, että pääsisin sinne vielä joskus uudestaan! Niiin paljon jäi näkemättä!
Olimme Japanissa laskelmoidusti juuri ennen kirsikankukkien puhkemista, sillä oletin silloin olevan väljempää. Onnistuimme kuitenkin näkemään muutamia puita jo täydessä kukassa, ja arvatkaa vaan paljonko ajankohtamme valinta jäi jälkikäteen harmittamaan? Paljon ja sen vuoksi haavelistassa onkin kirsikankukkien näkeminen täydessä loistossaan, ja vielä Kiotossa.
Sensō-ji buddhalaistemppeli on ensimmäinen varsinainen vierailukohteemme. Temppeli on perustettu 600-luvulla ollen Tokion vanhin temppeli. Temppelin palvonnan kohde on myötätunnon bodhisattva Kannon. Sateesta johtuen paikalla ei ollut ihan niin paljon ihmisiä kuin olisi voinut kuvitella. Temppelialue koostuu useista eri halleista sekä porteista. Siellä on myös viisikerroksinen pagoda. Täällä näkyi ensimmäiset karpit. Alueelle mennään näyttävän portin nimeltä Kaminarimon (Ukkosportti) läpi. Temppelialueella vierailu on ilmaista. Temppelille pääsee helpoiten metrolla jäämällä Asakusan pysäkillä.
Toinen tunnettu temppeli Tokiossa on Meiji-temppeli. Se sijaitsee Shibuyan alueella. Temppelialueelle tultiin valtavan torii-portin lävitse. Portin jälkeen on tynnyreittäin temppelille lahjoitettua sakea kasattuna seinäksi. Kaikissa vierailemissamme temppeleissä oli vieraille varattuja paikkoja, joihin pystyi jättämään oman toiveensa. Se kirjoitettiin paperille ja sidottiin siihen tarkoitettuun paikkaan. Meiji-temppelillä on myös sisäinen puutarha, joka on varmasti täydessä kukassaan hieno, mutta meidän vierailumme aikana maaliskuussa kukkaloistosta sai vain unelmoida.
Vaikka nämä kaksi tunnetuinta temppeliä saattavatkin olla erittäin täynnä vierailijoita, suosittelisin silti ehdottomasti tutustumaan niihin. Niissä pääsee mielestäni jotenkin aivan erilaiseen tunnelmaan, kun niihin siirrytään modernista Tokiosta (esimerkiksi Sensō-ji temppelin sisäänkäynti on aivan Asakusan aseman vieressä). Kontrasti on valtava ja saa miettimään, että miten japanilaiset ovat saaneet yhdistettyä vanhaa ja modernia näin hyvin toisiinsa.
Shinjuku on tunnettu vilkkaasta yöelämästään ja meidän pitikin palata sinne vielä fiilistelemään tunnelmaa illalla, mutta jotenkin sitä oli iltaisin niin poikki ettei enää kyennyt moiseen. Kävimme siellä kuitenkin päiväseltään katselemassa tunnelmaa ja kyllä alueesta jo päivänvalossa näki, että iltaisin täällä on varmasti meininkiä. Shinjukuun meidät itse asiassa toi
Ninja Trick House, jossa meille kerrottiin ninjoista samalla kun pääsimme itse heiluttelemaan katanoita sekä heittämään heittotähtiä. Täytyy kyllä sanoa, että oli vierailunarvoinen kokemus. Se ei ollut sellainen liian vakava. Lisää historiaa saatiin läheisesti
Samurai museosta. Museossa kuljettiin ryhmässä oppaan kanssa ja esillä oli kaikenlaisia samurai-asuja sekä erilaisia käsitöitä. Mielenkiintoinen museo, vaikkei ollutkaan kovin iso.
Kierroksen päätteeksi sai vielä pukeutua joko samuraiksi tai ylelliseen kimonoon ja ottaa itsestään muutama kuva.
Shibuyan erillisosaan meidät toi kuuluisa Shibuya crossing, eli rautatieaseman edustan suuri risteys, joka on maailman vilkkain. Se on tunnettu siitä, että siinä liikenne pysähtyy joka suunnasta yhtä aikaa antaen jalankulkijoille vapaan väylän ylittää kadut joka suunnasta ja koko risteyksen alueelta. Alue oli todellakin vilkas ja erilainen. Shibuyan erillisosaan kuuluva Harajuku on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Varsinkin Harajukun asemalta lähtevä Takeshita-katu on mielenkiintoinen. Se on täynnä mitä erilaisimpia liikkeitä ja ravintoloita. Siellä olen myös syönyt elämäni parhaimmat crepet (saatoimme käydä samassa putiikissa useampaan otteeseen reissun aikana).
Kiotossa olisi pitänyt ehdottomasti olla ainakin yksi yö, mutta päiväreissu sinne oli parempi kuin ei mitään. Tämän nopean pyrähdyksen syynä oli, että halusimme päästä kokeilemaan suurnopeusjunaa (sekä samalla näkemään Fujin, sillä junamatka antaa siihen oivan näkymän tai antaisi, jossei se sattuisi olemaan pilvien takana piilossa, kuten meille kävi). Tokiosta Kiotoon tällä suurnopeusjunalla meni vajaa kolme tuntia (tavallisella junalla matkaan menisi 8 tuntia!).
Jostain kumman syystä (varmaan ajattelimme näkevämme matkalla kivoja maisemia) kävelimme asemalta Fushimi Inari Taishalle. Matkan piti olla jotenkin näppärä, mutta en tiedä missä vähän harhauduimme. Ei sillä, näimme kyllä kivoja maisemia ja pienempiä temppeleitä puutarhoineen ja munkkeineen matkalla. Lopulta pääsimme tuhansien porttien temppelille (tarkasta nää nimet ja faktat). Paluumatkan temppeliltä teimme junalla, jossa opimme, että Kiotossa toimii sama matkakortti kuin Tokiossa.
Kävimme myös Arashiyaman bambumetsässä sekä sen vieressä olevassa Kimono metsässä (Kimono forest). Lukukausi oli juuri päättynyt, joten kaikkialla oli kimono-asuisia nuoria. Tarkoitus oli vierailla myös Iwatayaman apinapuistossa, mutta se oli ehtinyt jo sulkeutunua (puistot menevät Japanissa yllättävän aikaisin kiinni). Illan tullen käveltiin vielä Kiotoa ympäriinsä ja pimeän laskeutuminen toi sinne oman tunnelmansa. Samana iltana matkattiin vielä suurnopeusjunalla takaisin Tokioon muutamaksi päiväksi.
Majoituksemme sijaitsi Ginzan laidalla. Ginzan alue on tunnettu ostos- ja viihdealue Tokiossa. Siellä on paljon erilaisia tavarataloja sekä luksusliikkeitä. 1800-luvulta lähtien alue on kehittynyt länsimaalaistyylisenä ja sen kyllä huomasi, kun sitä vertasi Tokion muihin osiin, että vaikutteita on otettu. Hotelimme ei siis varsinaisesti sijainnut tällä niin sanotulla pää-Ginzan alueella, vaan sen laidalla (tänne kuuluisaan osaan Ginzaa käveli parikymmentä minuuttia tai yhden metropysäkin välin). Valitsimme majoituksemme Tokion päärautatieaseman sijainnin mukaan. Päärautatieasemalle oli hotellilta parin pysäkinvälin matka.
Metrolla on helpointa kulkea Tokiossa. Verkosto on kattava, ja vaikka linjoja on paljon, ovat reitit ja merkinnät selkeät loppujen lopuksi. Kohteeseen mennessä kannattaa kuitenkin etukäteen vähän selvitellä, että mistähän uloskäynnistä olisi järkevintä poistua. Uloskäyntejä nimittäin saattaa olla useita. Metrossa seuraavan aseman nimi näkyy vuoroin englanniksi ja vuoroin japaniksi (japaninkieliset asemien nimet tulivat tutuiksi yhdeksässsä päivässä, vaikkei pohjalla silloin ollut mitään tuntemusta kyseisestä kielestä).
Kaikenlaista sitä tuli Japanissa nähtyä, mutta niin paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta! Esimerkiksi onsenit eli kylpylät jäivät tällä kertaa kokematta, sillä orastavan korona-pandemian takia ne kaikki olivat suljettu. Samoin suuret kansalliset museot olivat kiinni. Tähän postaukseen oli aivan mahdotonta saada mahdutettua kaikkea haluamaani, joten lisää postauksia on ehdottomasti tulossa.
Kommentit
Lähetä kommentti